Julkaisut

Julkaisut

Vastuullisuus

Kestävästi metsästä

Metsähallitus hoitaa valtion talousmetsiä monikäyttömetsinä, joissa toteutetaan ja sovitetaan yhteen erilaisia tavoitteita. Monikäyttömetsät on sertifioitu PEFC-metsäsertifioinnin mukaan. Sertifiointi perustuu kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä sovittuun toimintatapaan sekä ulkopuolisen, riippumattoman tahon säännölliseen valvontaan. Sertifikaatti on merkki siitä, että valtion puuraaka-aine on peräisin kestävästi hoidetuista monikäyttömetsistä. Metsähallituksen PEFC-metsäsertifioinnin ja PEFC-alkuperäseurannan sekä ISO 14001 -ympäristöjärjestelmän auditoi Inspecta Sertifiointi Oy.

Monikäyttömetsistä 90 prosenttia sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa. Hyvän metsänhoidon seurauksena niiden puuvaranto on lisääntynyt kymmenessä vuodessa yli 50 miljoonaa kuutiometriä ja on nyt 308 miljoonaa kuutiometriä.

Metsätalouden lisäksi alueet ovat tärkeitä monimuotoisuuden, virkistyskäytön, porotalouden, saamelaiskulttuurin ja työllisyyden edistämisessä. Näiden yhteiskunnallisesti tärkeiden toimien vaalimiseen ja edistämiseen Metsähallitus panosti 56 miljoonaa euroa vuonna 2016.

 

Metsähallituksen yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet

Metsähallituksen yleisistä yhteiskunnallisista velvoitteista säädetään Metsähallituksesta annetussa laissa (234/2016). Sen mukaisesti Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Metsähallituksen on lisäksi otettava huomioon luonnon virkistyskäytön sekä työllisyyden edistämisen vaatimukset.

Sen lisäksi Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen Saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan, sekä poronhoitolaissa tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään.

Yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden hyötyjen kuvaamisessa käytetään laadullisia mittareita. Raportoinnissa seurataan luonnon monimuotoisuudelle tärkeiden rakennepiirteiden kehittymistä, kuten lahopuun ja järeän haavan määrää, sekä virkistyskäyttöä.

Lahopuun määrä on valtion mailla suurempi kuin yksityismetsissä

Metsien rakennepiirteistä erityisesti kuolleen puun eli lahopuun määrä on monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tärkeä. Suomen metsälajistosta noin neljännes, noin 4 000 lajia, on suoraan tai välillisesti riippuvaisia lahopuusta.

Metsähallituksen monikäyttömetsissä on rajalliset lähtökohdat tuottaa monimuotoisuushyötyjä, koska maiden sijainti painottuu pohjoiseen, maat ovat keskimääräistä karumpia ja monimuotoisuudeltaan edustavimmat alueet on jo siirretty suojelualueiksi.

Monikäyttömetsien ekologisesti tärkeimmät kohteet, kuten lehdot ja korvet, on rajattu metsätaloustoimien ulkopuolelle tai niitä käsitellään varovasti kohteen luontoarvot säilyttäen. Näillä kohteilla kuolleen puun määrät ovat tavanomaisia monikäyttömetsiä korkeammat ja kehitys näyttää lahopuulajiston kannalta suotuisalta.

 

Lahopuun määrä Etelä-Suomessa

 

Lahopuun määrä Pohjanmaa-Kainuu

Lahopuun määrä Lappi

Järeää haapaa on erityisesti ekologisesti tärkeillä kohteilla

Haavalla on tärkeä rooli metsäluonnon monimuotoisuuden suojelussa. Se tarjoaa elinympäristön useille uhanalaisille hyönteisille, sienille, sammalille ja jäkälille.

Monikäyttömetsien ekologisesti tärkeissä monimuotoisuuskohteissa haapaa on suhteellisen paljon. Tavallisissa monikäyttömetsissä haapaa on keskimäärin vähemmän muun muassa sen vuoksi, että valtion maat sijaitsevat keskimääräistä karummilla alueilla. Lapin alueella haapaa on erityisesti juuri monikäyttömetsien monimuotoisuuskohteissa.

Järeän Haavan määrä Etelä-Suomi

Järeän Haavan määrä Pohjanmaa-Kainuu

Järeän Haavan määrä Lappi

Monikäyttömetsistä virkistyshyötyjä jokaisella käynnillä 200 euron edestä

Suojelu- ja retkeilyalueiden lisäksi myös monikäyttömetsät tuottavat monipuolista hyötyä virkistyskäytössä. Hyödyn suuruutta on arvioitu monikäyttömetsien tiestölle vuosina 2014-2015 tehtyjen käyttöselvitysten perusteella. Esimerkiksi Kainuussa monikäyttömetsissä käytiin 500 000 kertaa vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että Kainuun maakunnan monikäyttömetsissä kävi keskimäärin yksi henkilö jokaisella hehtaarilla.

Metsätalouden käyttöön rakennetun tiestön käytöstä 85 prosenttia on virkistyskäyttöä. Tiestö mahdollistaa pääsyn monikäyttömetsiin ja siellä tapahtuvan monenlaisen virkistyskäytön, kuten metsästyksen, marjastuksen, kalastuksen ja koirien kanssa ulkoilun. Terveys- ja hyvinvointivaikutuksista merkittävin on fyysisen kunnon nousu, mutta myös psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin nousu on merkittävä. Haastatellut vastaajat arvioivat hyvinvointinsa nousun 200 euron arvoiseksi yhtä monikäyttömetsiin tehtyä käyntikertaa kohti.

Metsätalouden ympäristötavoitteet täyttyivät hyvin

Vuonna 2016 valtion monikäyttömetsistä myytiin puuta kuusi miljoonaa kuutiometriä. Puunkorjuun piirissä oli 2,5 prosenttia monikäyttömetsien alasta. Peitteelliseksi metsän jättävien kasvatushakkuiden osuus kaikista hakkuista oli yli 58 prosenttia. Osuus kasvoi edellisvuodesta viisi prosenttia.

Metsähallituksen Metsätalouden ympäristöopas asettaa selkeät ympäristövaatimukset metsätalouden harjoittamiselle ja laadun jatkuvalle parantamiselle. Vuosittain tehtävässä seurannassa arvioidaan näiden vaatimusten toteutuminen.

Puunkorjuun osalta seurataan sitä, miten luontokohteiden ominaispiirteet ja lajiesiintymät säilyvät uudistushakkuussa. Vuonna 2016 tässä onnistuttiin hyvin ja uudistusalojen luontokohteiden pinta-alasta 98,6 prosentilla kohteen ominaispiirteet säilyivät joko täysin tai lähes täysin (vuonna 2015: 95 %).

Säästöpuilla on tärkeä merkitys monille lahopuusta riippuvaisille eliölajeille. Säästöpuut ovat pääosin eläviä puita, joista muodostuu ajan myötä luontaisesti lahopuuta. Säästöpuina arvokkaita ovat myös ennen hakkuuta luontaisesti kuolleet, vielä pystyssä olevat puut. Seurannan mukaan vuonna 2016 uudistushakkuin käsitellylle hehtaarille jätettiin keskimäärin 11,7 Metsähallituksen metsätalouden ympäristöoppaan tavoitetason mukaista arvokasta säästöpuuta. Metsäsertifioinnin vaatimusten (10 kpl/ha) mukaisia säästöpuita jätettiin 21 kpl/ha eli selvästi enemmän kuin sertifiointi vaatii.

Monimuotoisuus-, virkistys- ja maisemakohteissa käytettiin erityishakkuita ja turvattiin siten metsän peitteisyyden ja maisemanäkymien säilyminen. Erityishakkuiden osuus kaikista hakkuista oli 6,4 prosenttia (vuonna 2015: 6 %).

Case:
› Monikäyttömetsien lajisuojelu hyvällä mallilla

Kuva: Jari Salonen